Tiesitkö, että 80% siitä, mitä harjoittelet rummuilla voi olla turhaa? 

Tiedän, mitä ehkä ajattelet. ”Eihän treenaaminen voi olla koskaan turhaa?” Olet tavallaan oikeassa, mutta tiesitkö, että itseasiassa 20% kaikesta tekemisestä tuo 80% tuloksista ja vastaavasti 80% tekemisestä ei tuo haluttuja tuloksia. Tätä sanotaan ns. Pareton periaatteeksi.

Anna kun avaan asiaa vähän tarkemmin…

Pareton periaate tarkoittaa sitä, että missä tahansa ilmiössä valtaosa (n. 80%) seurauksista johtuu pienestä osasta syistä (n. 20%). Periaatteen kehitti italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto. Sittemmin Pareton periaatteen on osoitettu toimivan useimpien arkielämän ilmiöiden selittäjänä.

Esimerkkejä tästä ilmiöstä ovat mm:

• 20% vaatekaapin sisällöstä käytetään 80% ajasta

• 20% autoilijoista aiheuttavat 80% onnettomuuksista

Toki 80:20 suhde vaihtelee ilmiön ja sen syiden mukaan jonkin verran.

Miten tämä liittyy rumpujensoitossa kehittymiseen?

Jos tunnistat itsesi tuosta ”päämäärättömästä poukkoilusta”, todennäköisesti keskityt tekemään vääriä asioita. Tuloksena on eräänlainen sillisalaatti harjoituksia, mutta kunnollinen fokus puuttuu. 

Saatat esimerkiksi keskittyä etsimään YouTubesta erilaisia filli-likkejä ja pyörityksiä, yksittäisiä komppeja tai yhden käden nopeusennätyksiä kahvikuppi toisessa kädessä, tai mitä nyt etusivulta sattuukaan tulemaan vastaan. Kaikki nämä kuulostavat siistiltä, mutta vievätkö sinua todellisuudessa mihinkään? 

Näin toimimalla keskityt rumpujensoiton ulkoisiin tekijöihin (vertaa vaikka hienon auton ulkoisiin ominaisuuksiin), etkä varsinaiseen moottoriin, jolla on oikeasti väliä. Se, että pystyt soittamaan jonkun yksittäisen hienon pyörityksen tai kompin voi hivellä soittajan egoa, mutta todellisuudessa et pääse sillä mihinkään. 

Miten sitten voisit keskittyä soitossa moottoriin? 

Keskittymällä soiton perusteisiin. 

Mutta mitä ne ovat?

Tämä on mielestäni se tärkein kysymys, ja se sai minut aikaisemmin lamaantumaan, koska en tiennyt siihen vastausta… joten ymmärrän kyllä täysin, miltä päämäärätön poukkoilu voi tuntua! Olen itse ollut täysin samassa tilanteessa.

Lamaantumisesta kehitykseen

Muistan elävästi sen ajan, kun olin päässyt konservatoriolle opiskelemaan unelmieni ammattia. Alun innostuksen jälkeen tuntui kuitenkin, että seinä olisi tullut vastaan. 

Menin treenaamaan, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Koin, etten ollut tarpeeksi hyvä, mutta toisaalta kokonaisuuden vaikea hahmottaminen sai minut lamaantumaan. En tiennyt, mihin keskittyä ja mistä päästä elefantin olisin syönyt. 

Meni vuosia, kävin useilla opettajilla, sain hyvää ohjausta, mutta tähän kysymykseen en saanut vieläkään vastausta.

Vasta oikeastaan sen jälkeen, kun aloin opettaa muita, aloin saada tähän kysymykseen vastauksia. 

Siitä syntyi Rumpalin lautasmalli - metodi, jonka avulla keskityt 20:een prosenttiin 80 prosenttia tuloksia tuovasta harjoittelusta.